*

joonassaari

Jääkiekkoa Nizzassa: ensimmäinen vieraspeli (osa 5)

  • 10min ennen jääalkulämmön alkua
    10min ennen jääalkulämmön alkua
  • Brysselin lentokentältä
    Brysselin lentokentältä

Kirjotan tällä kertaa tänne vapaavuoron puolelle kun puheenvuoroon kuuluu kirjottaa poliittisista aiheista ja mun eka blogi ei kuulemma läpässy kriteerejä.

Nizzan kotkien suomalaiskvartetti on tällä hetkellä lomailemassa Suomessa ja mullakin on vihdoin vähän aikaa muuhunkin kun Senen kolmen ekaan k:hon ( koti,koulu,kiekko). Ajattelin siis rikkoa ihmisten joulurauhan ja näppäillä blogin, aiheena kauden eka vieras reissu.

Ensimmäisessä pelissä oltiin otettu helppo 7-3 voitto ,jonka seurauksena kaikilla oli sen verran kusta päässä, ettei enää edes hölskynyt. Fanitkin olivat jo huudelleet meidän kävelevän mestaruuteen heti ensimmäisen pelin jälkimainingeissa.
Seuraavalla viikolla oli vuorossa vieraspeli, johon lähdettiin NHL-tyyppisesti lentokoneella. Matkasta ei oltu etukäteen kerrottu pelaajille juuri mitään. Ilmotettu oli ainoastaan se, että menisimme sinne kahdessa ryhmässä ja ensimmäisen ryhmän pitäisi olla hallilla pelipäivän aamuna klo 6.30. Uteliaina saimme kuitenkin urkittua hevosmiesten tietotoimistosta tietoja matkajärjestelyistä. Huhujen mukaan matkan piti olla viimeisen päälle suunniteltu, tarkoilla aikatauluilla. Urhea managerimme lähti kuskaamaan varusteita pakettiautolla yötä vasten kohti 12 tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Dunkerqueta, muutama ”vapaaehtoinen” A-juniori mukanaan. Vapaaehtoistyöntekijöillä ei ollut tietenkään tietoakaan hotellimajoituksesta. Parhaat nukkumapaikat pakettiauton kontissa jaettiin kuulemma legendaarisella kivi-sakset-paperilla (paikalliset ei hyväksy timanttiporaa ksp:ssä).


Hallilta lentokentälle päästiin kakkosvalmentajamme kyydillä, joka ei tähänkään pelireissuun lähtenyt mukaan. Järeän, yli 190cm, pelottavan näköisen entisen tsekkipuolustajan autoon oli ilmeisesti julistettu radiohiljaisuus, koska matkalla ei vaihdettu sanaakaan ja radiokin pysyi kiinni. Pitkän kiusallisen hiljaisuuden jälkeen kentälle päästyämme suomalaiset joutuivat ottamaan matkanjohtajan viitat harteilleen ja kertomaan, että lentoyhtiö olikin Air Brussels, eikä EasyJet kuten hevosmiesten tietotoimisto oli ranskalaisille pelaajille aikaisemmin ilmoittanut. Tämän jälkeen ranskalainen joukkuetoverimme päätti varmistella ettei Brysseli sijaitse ulkomailla ja eihän matkalle vaan tarvitsisi passia tai muita henkilöllisyystodistuksia. Hänen yllätyksekseen Brysseli sijaitsikin Belgian puolella ja passi oli vaadittava tosite. Nopeet jalat kotiin ja takas kentälle ja viime tingassa koneeseen. Ehdittiinpä häntä muutamaan kertaan jo kuuluttamaankin lentokentällä.


Siellä sitten istuimme lentokoneessa, 10 pelaajaa ilman ainuttakaan toimihenkilöä. Kenellekkään ei ollut tietenkään kerrottu kummemmin matkajärjestelyistä. Koneessa yritettiin kielimuurista huomimatta kasailla palapeliä tulevasta matkasta. Slovakeille oli kerrottu että Europe Carin toimipisteessä meitä odottaisi kaksi henkilöautoa, joilla Dunkerqueen olisi määrä ajaa. Loppuun asti kukaan ei ollut kuitenkaan hommaa suunnitellut, sillä varausnumeroa meille ei ollu annettu. Paha sitä oli kysyäkään, kun se oli vain valmentajalla tiedossa  ja koutsi istui sillä hetkellä lentokoneessa johon oli itsensä taktikoinut myöhäisemmän lähtöajankohdan takia. Tunnin setvimisen jälkeen ruotsalais-veskarimme Jimmyn luottokortin tiedot kelpasivat virkailijoille ja saimme autot alle( jokin aika reissun jälkeen paljastui  että Jimmyn luottokortti oli jäädytetty sillä seura ei ollut maksanut autoja Europe Carille ajallaan.) Vakuutukset tuskin oli voimassa koska autoja ajoi luultavasti eri henkilöt kuin valmentaja oli Europe Carille ilmoittanut. Heti tien päälle päästyämme oli seuraava hitchcock valmis, kun navigaattorin toiminta oli täysin mielivaltaista ja se heitteli neuvoja esim. ” aja 122 metriä eteenpäin” ja pysähtyi sen jälkeen lataamaan moneksi minuutiksi. Kultturien yhteentörmäykseltäkään ei vältytty kun slovakit halusivat kuunnella mitä navigaattori sanoo nostamalla navigaattorin korvalle usean väärän käännöksen jälkeen ja sinnikkään kritisointini johdosta navigaattoria suostuttiin lopulta tarkkailemaan silmämääräisesti, jonka seuraksena matka sujui paljon joutuisammin.

Tunnin kuolapäikkäreiden jälkeen heräsin ja olimme jotenkin löytäneet tiemme pelipaikkaunnalle jossa meidän oli määrä syödä valmentajamme siskolla, joka sattui asumaan Dunkerquessa. Olimme antaneet itsemme ymmärtää että kyseisellä naishenkilöllä on ravintola, no ei ollut ei. Safka nautittiin koutsin siskon perheen olohuoneessa, perheen pienimmät pelasivat pleikkaria vieressä ja antoivat painetta kiusallisella tuijotuksella. Itse ruoka oli hyvää , mutta kiusallista tunnetta se ei poistanut. Kun vihdoin oli kiitelty tarpeeksi, pääsimme lähtemään kohti hotellia, matkaa ei taaskaan helpottanut navigaattori joka väitti nyt meidän ajavan metsässä koko matkan hotellille. Matkan aikana koutsi laittoi slovakeille koodia että matsi alkaakin 1,5h luultua aikaisemmin joten aikaa ei tosiaan enää ollut liikaa. Hotelli paljastui köyhän miehen omenahotelliksi ja sisäänpääsy edellyttäisi varausnumeron, jota meillä ei tietenkään ollut ja managerimme jolla numero oli, ei puhelimeen jostain syystä vastannut. 45 minuuttia meni sitten hotellin tuulikaapissa turhautuneena väritellessä ennen kuin Nice Aiglesin oma Jarmo Kekäläinen vihdoin saapui hotellille pakettiautollaan mukanaan erittäin luilla olevat a-junnut. Huoneeseen vartiksi ja sen jälkeen takasin aulaan välipalalle joka oli mitäs muutakaan kun suklaapatukoita, kaakaota ja suklaakroisantteja.  Finhockey-välipalan jälkeen autoletkan määränpää oli halli, Tampereen tesomaa keltaisemmin valaistulla hallilla homma meinasi mennä jo pahasti kikattelun puolelle kun näimme paikallisen jäädiscon missä jengi ryömi tunnelien läpi ja käytti potku kelkkoja apunaan.

Alkulämpö ulkona meren rannassa ja joukkue oli latautunut 100% matsiin.......NOT! 15 sekuntia oli ehtinyt kulua kun ekan kerran soi omissa. Kun 60min oli taulussa niin 7-0 oli tosiasia. No ei siinä vois joku sanoo, ranskalaistyylinen pitkä illallinen ja nukkumaan.

Sunnuntai aamuna oltiin käyty särmästi aamupalalla ja odoteltiin aulassa sillon kun lähtöajankohta oli sovittu, tosiasiassa lähtö koitti 1,5h myöhemmin, syy jäi epäselväksi. No mielialaa kohotti kuitenkin se että meille oli kerrottu että vietämme sunnuntain Brysseliin tutustue, lähtihän lentomme vasta klo 19. Euroopan pääkaupunki vietti kuitenkin autotonta päivää joten saimme ajaa ainoastaan lentokentälle, eli seuraavat 7h menisi sitten lentokentällä. Juttujen taso alko laskemaan tunti tunnilta ja kaikki virikkeet pyörätuolilla pelleilystä laiva on lastattu-peliin tuli käytyä läpi. Illalla Nizzan kentällä meitä ei tietenkään ollut kukaan vastassa vaan a-junnut joutuivat soittamaan vanhempansa hakemaan meidät. Maanantaina oli sitten rankaisureenit eikä kiekkoja nähty koko 60minuuttisen aikana. Jokin aika reissun jälkeen paljastui myös että Jimmyn luottokortti oli jäädytetty sillä seura ei ollut maksanut autoja Europe Carille ajallaan.

Joulut ja uudetvuodet kaikille T: Nasu

aikasemmat tuotokset: Pohjustus: http://juharantasila.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/88670-jaakiekkoa-nizzassa 

Osa 1 http://joonassaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89471-jaakiekkoa-nizzassa

Osa 2 http://karrikoivu.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/89697-jaakiekkoa-nizzassa-osa-2

Osa 3 http://joniraikkonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/89860-jaakiekkoa-nizzassa-osa-3

Osa 4 http://joniraikkonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/91716-jaakiekkoa-nizzassa-osa-4

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Bobby Orr lämäs kerran niin kovin, että meni ensin molarin patjojen, sitten verkon ja vielä kaukalonkin läpi. Varma tieto pihapeliajoilta.

Ei taida teillä olla niin kovia lämppäröittijöitä?

Kiva blogi, vaikkei tulekkaan kommentteja. Parhaita blogeja ei tartte kommentoida, mut mä pistin tähän nyt kuitenkin vähän lätkätriviaa.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Tässä rupeaa kohta omat juniorireissut 70-luvulta kalpenemaan, kun valmentajan kuplavolkkarin takapenkille arviolta puolen tusinaa pikkujäbää ahdetiin ja extralämppäri yhden pelimiehen kumisaappaat kärytti. Noh, tärkeintä oli eväät ja matkustaminen.

Käyttäjän joonassaari kuva
Joonas Saari

Täällä ei tarvitse väritellä tommosia juttuja, täällä tapahtuu kaikkea oikeasti.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset